Häävideoklippi!

Eveliina + Carlos // Meri, taivas ja sinä from CROSSFILM Studio on Vimeo.

Kuukausi sitten...

 Selailin läpi ystävieni nappaamia kuvia siltä ihanalta viikonlopulta, joka alkaa jo vähitellen tuntumaan niin kaukaiselta...  Häävideo alkaa kuulema olemaan valmis, joten ehkä pian saan lisättyä tännekin jonkun pienen videonpätkän! Sillä välin tässä joitain Miriam-ystävän ottamia kuvia: 

Tai no, ehkä sittenkin laitan yhden pienen (pokkarilaatuisen) videopätkän, liittyen juuri siihen "the häävideon" tekemiseen. Alkoi niin naurattaa tuo serkkujen säätäminen ympärillä kun allekirjoitimme vihkitodistusta. Carloksen kanssa juuri totesimme, ettemme itse tilanteessa oikeastaan huomanneet koko kuvaamista, vaikka siinähän ne ympärillä hyörivät koko ajan:

El mar, el cielo y vosotros 2 - Meri, taivas ja te kaksi

Laitoin jo kerran aikaisemmin tämän kuvan, mutten kuitenkaan kertonut sen tarinaa:

Sen tarina liittyy oleellisesti tähän biisiin:

Kappale on alunperin Agustin Laran, mutta tämä kyseinen versio on Bunburyn tuotantoa, hänen uusimmalta albumiltaan, joka on täysin cover-albumi. Kerrottakoon vielä, että Enrique Bunbury on Carloksen lempiartisti, ollut aina teini-iästä asti, jolloin Bunbury oli Espanjan kaikkien aikojen suurimman rock-bändin, Heroes del Silencion, laulaja/lauluntekijä. 

Tämä kappale, El mar, el cielo y tu oli meille ihan täydellinen taustamusiikki tätä tiettyä hetkeä varten:

(iPhone-laatua, "virallista" videomateriaalia odotellessa...)

Meri, taivas ja me kaksi olimme osana myös espanjankielistä hääkutsuamme, sekä oikeastaan koko juhlan teemana...

Kaiken tämän lisäksi Carloksen äiti, sisko ja serkkupojat olivat järjestäneet meille aivan täydellisen pienen yllätyksen, pienen paperinpalasen...

Onnitteluviestin itse Enrique Bunburylta! 

Vaikka viesti on lyhyt, eikä muille välttämättä merkitse yhtään mitään, oli se aivan mahtava kyseisille Bunbury-faneille, jotka sattuivat jopa menemään naimisiin Bunburyn syntymäpäivänä, 11. elokuuta (sattumaa, mutta tietenkin tiedostettua)...

Tuon pienen allekirjoituksen saaminen oli ollut aika kovan työn takana, sisältäen puhelinsoittoja, Bunburyn henkilökunnalta anelemista ja itse artistin tapaamisen salaisessa hotellissa (Bunbury ei halunnut Santo Domingon keikalla tavata faneja, koska matkusti pienen lapsensa kanssa), sillä seurauksella, että Bunburylle on vakuutettu, että puoli Santo Domingoa fanittaa Bunburya kiitos Carloksen :D. 

En olisi ikinä uskonut kehystäväni kenenkään artistin nimikirjoitusta, mutta eiköhän tämä ole sen arvoinen (sitäpaitsi, olenhan itsekin tavannut herran ja käynyt konsertissa Los Angelesia myöten...).

Kiitos tästä hauskasta ylläristä seuraaville:

Kuvaussessio rannalla

Vihkitoimituksen, joka oli jokseenkin hengellinen siviilivihkimisestä huolimatta, päättyessä meille soitettiin kunnon kontrastin luomiseksi Bob Marleya. Ei mitään häämarsseja, vaan Is this love pärähti soimaan ja meillä oli hauskaa. Sen jälkeen oli onnittelumaljat palmukatoksen alla IZ Kamakawiwo'olen Somewhere over the rainbow'n tahtiin. Hirveän söpöä ja sen verran herkkää, etten itsekään säästynyt kyyneleiltä. Luulen, että se taisi olla Carloksen veli joka sai itkusilmillään minutkin itkunaurukohtauksen valtaan. Onhan se mahtavaa kun kaikki läheiset ihmiset halaa ja onnittelee sen johdosta että kaikkien esteiden ja vaikeuksien jälkeen mekin olemme vihdoin päässeet naimisiin asti - vaikkei se nyt mitään meidän elämässä muuttaisikaan... ja onhan se pakko myöntää, että kyllä se naimisiinmeno jonkinlaista lisävoimaa suhteeseen tuo ja nimetön alkaa kummasti painaa :D. Hauskinta on edelleen kutsua toista nimikkeellä "mi esposo".

Santo Domingossa harrastetaan älyttömiä hääkuvaussessioita, varsinkin morsiamen kanssa. Hääpuku puetaan päälle jo hyvissä ajoin ennen hääpäivää ja puku päällä pällistellään ties missä puistikoissa ja vanhassa kaupungissa. Sen lisäksi, että minun pukuni oli valmis vasta häitä edeltävänä päivänä, minä en olisi moiseen menoon suostunut. Perinteisesti Carlos ei myöskään saanut nähdä pukuani ennen seremonian alkua ;). Niinpä Laura sai tyytyä ottamaan kuvat onnittelumaljojen jälkeen, sillä välin kun vieraat saivat coctail-syömistä rantakatoksen alla. Toki myös vieraat (sekä ohikulkevat turistit) kuvasivat ja olivat kuvattavina minkä ehtivät. Kuvia on siis paljon, mutta edelleen odottelen Lauralta koko pakettia. Tässä kuitenkin niitä mitä sain jo mukaani: 

 Tässä kohtaa keskustelumme meni näin:

- Sulla oli koko toimituksen ajan ripsi poskella ja mun olis tehnyt mieli pyyhkiä se pois.

- No olisit ottanut sen pois!!!

- No en mä nyt viittinyt sun naamaa alkaa pyyhkimään siinä kesken kaiken.

- No ota se nyt sitten pois...

 Söpö kuva siitä sitten tuli :D

Vihkiminen

Eräs ystävä kyseli edelliset kuvat nähtyään, että olimmeko oikeasti hääpäivänämme niin rentoja kuin mitä kuvista välittyy. No, kai me olimme. Ainoa hermostunut  hetki molemmilla oli se puolituntinen ennen seremonian alkua. Carlosta jännitti että pysymmekö aikataulussa (no ei ihan pysytty, mutta koko homma alkoi ihan tyylikkäästi vain puoli tuntia myöhässä) ja minua jännitti se tepastelu rappusia alas kaikkien katsoessa sekä vihkivalani lausuminen. Kun nekin molemmat menivät oikeastaan aivan nappiin, oli kaikki pelkkää ihanuutta. Kuten monille on jo varmaan tullut selväksi, olen minä ennen ollut niitä, jotka eivät pahemmin hääjutuista tai yleensäkään naimisiin menosta välitä, mutta nyt voin kyllä ihan täysillä olla sitä mieltä, että kannatti järjestää ihan kunnon häät! Se päivä oli niin täynnä rakkautta ja olimme niin onnellisia, että vieläkin hyräilemme vähän väliä sitä biisiä, jonka tahdissa kaariportillemme astelimme :D.