Vihkitoimituksen, joka oli jokseenkin hengellinen siviilivihkimisestä huolimatta, päättyessä meille soitettiin kunnon kontrastin luomiseksi Bob Marleya. Ei mitään häämarsseja, vaan Is this love pärähti soimaan ja meillä oli hauskaa. Sen jälkeen oli onnittelumaljat palmukatoksen alla IZ Kamakawiwo'olen Somewhere over the rainbow'n tahtiin. Hirveän söpöä ja sen verran herkkää, etten itsekään säästynyt kyyneleiltä. Luulen, että se taisi olla Carloksen veli joka sai itkusilmillään minutkin itkunaurukohtauksen valtaan. Onhan se mahtavaa kun kaikki läheiset ihmiset halaa ja onnittelee sen johdosta että kaikkien esteiden ja vaikeuksien jälkeen mekin olemme vihdoin päässeet naimisiin asti - vaikkei se nyt mitään meidän elämässä muuttaisikaan... ja onhan se pakko myöntää, että kyllä se naimisiinmeno jonkinlaista lisävoimaa suhteeseen tuo ja nimetön alkaa kummasti painaa :D. Hauskinta on edelleen kutsua toista nimikkeellä "mi esposo".
Santo Domingossa harrastetaan älyttömiä hääkuvaussessioita, varsinkin morsiamen kanssa. Hääpuku puetaan päälle jo hyvissä ajoin ennen hääpäivää ja puku päällä pällistellään ties missä puistikoissa ja vanhassa kaupungissa. Sen lisäksi, että minun pukuni oli valmis vasta häitä edeltävänä päivänä, minä en olisi moiseen menoon suostunut. Perinteisesti Carlos ei myöskään saanut nähdä pukuani ennen seremonian alkua ;). Niinpä Laura sai tyytyä ottamaan kuvat onnittelumaljojen jälkeen, sillä välin kun vieraat saivat coctail-syömistä rantakatoksen alla. Toki myös vieraat (sekä ohikulkevat turistit) kuvasivat ja olivat kuvattavina minkä ehtivät. Kuvia on siis paljon, mutta edelleen odottelen Lauralta koko pakettia. Tässä kuitenkin niitä mitä sain jo mukaani:
Tässä kohtaa keskustelumme meni näin:
- Sulla oli koko toimituksen ajan ripsi poskella ja mun olis tehnyt mieli pyyhkiä se pois.
- No olisit ottanut sen pois!!!
- No en mä nyt viittinyt sun naamaa alkaa pyyhkimään siinä kesken kaiken.
- No ota se nyt sitten pois...
Söpö kuva siitä sitten tuli :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti