Eräs ystävä kyseli edelliset kuvat nähtyään, että olimmeko oikeasti hääpäivänämme niin rentoja kuin mitä kuvista välittyy. No, kai me olimme. Ainoa hermostunut hetki molemmilla oli se puolituntinen ennen seremonian alkua. Carlosta jännitti että pysymmekö aikataulussa (no ei ihan pysytty, mutta koko homma alkoi ihan tyylikkäästi vain puoli tuntia myöhässä) ja minua jännitti se tepastelu rappusia alas kaikkien katsoessa sekä vihkivalani lausuminen. Kun nekin molemmat menivät oikeastaan aivan nappiin, oli kaikki pelkkää ihanuutta. Kuten monille on jo varmaan tullut selväksi, olen minä ennen ollut niitä, jotka eivät pahemmin hääjutuista tai yleensäkään naimisiin menosta välitä, mutta nyt voin kyllä ihan täysillä olla sitä mieltä, että kannatti järjestää ihan kunnon häät! Se päivä oli niin täynnä rakkautta ja olimme niin onnellisia, että vieläkin hyräilemme vähän väliä sitä biisiä, jonka tahdissa kaariportillemme astelimme :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti